Tekstissä kerrottiin että suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 99. Ja että alle 80 tulokseksi saaneille ei lähetetä kirjettä kotiin, kuten muille, vaan heille soitetaan ja kerrotaan että nyt kävi näin! Älykkyys on arka aihe. Niille, jotka kuuluvat Gaussin käyrän kapeaan kohtaan, joko alku- tai loppupäähän, on elämä hieman vaikeampaa kuin keskitason suorittajille.
Ignorance is a blessing. Tieto lisää tuskaa. Yksinkertainen, mutta onnellinen. Kaikki nuo varmasti pitää paikkansa. Älyllisesti keskimääräistä heikkolahjaisemmat varmasti nauttivat elämästään täysin siemauksin, heille varmasti löytyy paikka maailmasta, vaikkei tiedäkään edes joka toista sivistyssanaa. Ainoa tilanne, jossa älyn puutteesta voi kärsiä, on se että joutuu kiusatuksi tyhmyytensä (siinä, uskalsinpas kirjoittaa sen) takia. Muuten vähempiälyiset ovat varmasti tyytyväisiä omaan sijaansa.
Sen sijaan omaa paikkaansa maailmasta etsivän, keskimääräistä älykkäämmän ihmisen osa voi olla rankka. Tuntuu että muiden ihmisten keskustelut ovat vain tyhjää suun liikettä, vailla sanoja. Mikään ei kiinnosta, ihmiset tuntuvat turhilta. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Liika älykkyys myös luo suorituspaineita. Tietää että itsestä löytyy potentiaalia muuttaa asioita, mutta toisaalta tietää ettei yksin pysty suurta muutosta tekemään. Ikuinen ristiriita repii päätä kahtia.
Marginaaliryhmään - kumpaan tahansa - kuuluminen ei varmasti tee mielenterveydelle hyvää. Olisi niin paljon helpompi olla yksi pieni osa tuota harmaata massa, älykkyysosamäärän huidellessa satasen korvilla. Ei tarvisi turhia murehtia.
]]>Erityisesti mieleen kolahti otsikon sanonta "kiittämättömyys on maailman palkka."
Suppeutuneessa mielentilassa hetken mietin, että miksi maailmalle pitää maksaa palkkaa,
mistä hyvästä? Ja miten kiittämättömyys voi olla palkkana. En tiedä olisinko normaalitilassa
tajunnut asiayhteyden välittömästi, mutta ns. ahaa-elämys tuli pienellä viiveellä, mutta
sitäkin voimakkaammin. Ymmärtäminen ja oivaltaminen on elämän tarkoitus.
Tuohon edellä mainittuun sanontaan kiteytyy koko nykymaailman puhutuin ongelma,
muoti-ilmiöksikin tituleerattu ilmastonmuutos. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Mitä enemmän tuota lausetta maistelee korvillaan, niin sitä selkeämmälle se kuulostaa.
Tulkintani mukaan tässä ei tarkoiteta maailmalla infrastruktuuria, eikä ihmiskuntaa,
vaan nimenomaan Äiti Maata, Mother Gaiaa. Tuo kaikkien äitien äiti on luonut meille
uskomattoman ympäristön, jossa elää ja olla, mutta siitä palkaksi saanut vain tuhoa,
hyljeksintää ja välinpitämättömyyttä.
Toisaalta, luulen että loppujen lopuksi vain ihminen itse kärsii muutoksesta. Äidillämme
on uskomaton tahto ja voima selviytyä milloin mistäkin tilanteesta. Sille ihmiskuntamme
on vain hyttysen paska korvan juuressa ja seuraava sade sen jo huuhtoo pois.